Ihmisen vapautuminen
”Viimeinen pisara”
Teema: Nöyryys
Kärsimyksen malja täyttyy kyynelistä.
Ja tulee se viimeinen pisara,
joka täyttää maljan ääriään myöden.
Silloin sisäiset silmät avautuvat ja nähdään,
mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
Kun koemme elämässämme tragedian, kaikki materia, tittelit ja maalliset asiat menettävät merkityksensä.
Kun on tosi kyseessä, kaikki turha katoaa. Pysähdymme.
Silloin koemme, miten rakkaus on prioriteeteista suurin. Rakkaus perheeseen ja lähimmäisiin.
Kärsimys riisuu meidät ylpeydestä.
Silmämme avautuvat.
"Vain hiukan enemmän"
Teema: Ahneus
Tyrannosaurus Rexin kultainen luuranko juoksee ympäriinsä suu ammollaan. Teos symbolisoi ahneutta. Kaikki mikä menee suusta sisään, putoaa tyhjyyteen. Rexin leukaluut ovat piirroksessa pois sijoiltaan, eikä sen suu mene kiinni. Pohjaton kita, joka ei täyty koskaan.
Tyrannosaurus Rex, tyrannian kuningas.
Rex oli aikanaan luomakunnan ja ravintoketjun ylin porras. Sillä oli pienet aivot, mutta se saalisti tehokkaasti omaksi edukseen. Ihmisen aivot ovat paljon pidemmälle kehittyneet. Ahneus on silti tehnyt ihmisen älykkyydeltään Rexin kaltaisen.
Rockefeller, joka tuli tunnetuksi öljyparonina, oli 1900-luvun alun ensimmäinen amerikkalainen miljonääri ja maailman rikkain mies. Kun häneltä kysyttiin, kuinka paljon rahaa on tarpeeksi, hän vastasi: "Vain hiukan enemmän". Tämä kuvaa hyvin ihmisen tarvetta hamuta aina vain lisää ja enemmän ilman todellista täyttymyksen tunnetta.
Rockefeller ei ollut rahanahne.
Rockefeller sanoi, ettei hänellä ollut koskaan tarkoituksena tulla rikkaaksi, vaan hänen intohimonsa oli rakentaa. Ensimmäisestä palkkashekistä hän antoi kymmenen prosenttia kirkolleen ja tulojen kasvaessa kasvoi kirkolle lahjoitettava osuus.
"Tuulen tavoittelua"
Teema: Suorittaminen
Teoksessa ihminen tavoittelee tuulta, josta ei saa kiinni. Mitä enemmän ihminen tavoittelee, sitä enemmän itse katoaa tuulen mukana. Oma identiteetti häviää ja tavoittelusta tulee suuri osa ihmisen persoonaa. Suorittaminen - ehdollinen itsensä hyväksyminen.
Ihminen ajattelee, että voi hyväksyä itsensä kärsimyksen kautta, mutta onnistumisia seuraa aina kuitenkin riittämättömyyden tunne, eikä saavutuksista osata nauttia. Sama toimimaton kaava toistuu useista uupumista huolimatta.
”Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla? Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas. Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen, kiertää kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei täyty, ja minne joet ovat laskeneet, sinne ne yhä edelleen laskevat. Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä eikä korva täyttään kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla.
Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä. Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.”
Saarn. 1:3-11
"Ottaa hermoon"
Teema: Pinnallisuus
Teoksessa ylähuuleen pursotetaan botoxia, joka on hermomyrkky ja siitä teoksen nimi “Ottaa hermoon” tuleekin. Keskittyminen addiktion omaisesti vain omiin huuliin on tehnyt niistä herkulliset, mutta samalla johtanut omien kasvojen kadottamiseen. Huulien takaa paljastuu myös vino hammas, mikä symbolisoi kauneuden parantelun loputtomuutta.
Pinnallisuus on äärimmillään oman itsensä palvomista, jossa keskittyminen ulkonäön yksityiskohtiin on vääristynyt.
Tarkoituksena on kerätä muilta huomiota ja täyttää sisäistä tyytymättömyyttä, joka ei kuitenkaan täyty.
Vastaavasti jokin ulkonäköön liittyvä yksityiskohta
voi vääristyä niin häpeälliseksi piirteeksi,
että siitä tuleekin elämää rajoittava tekijä.
"Lähdin tulella leikkimään"
Teema: Nautinto
Teoksessa palava nuoli lentää pimeydestä. Nuoli lentää hitaasti. Tämän huomaa liekin palamisen kulmakertoimesta. Hitaasti lentävä nuoli on torjuttavissa. Huomion vie kuitenkin naisen vartalon muotoinen liekki, joka houkuttelee leikkimään.
Tulella lähdetään leikkimään, vaikka
tiedetään että tässä kuitenkin käy huonosti.
“Annoin pikkusormen
Se vei koko käden
Lähdin tulella leikkimään
Tein sen salaa
Nyt mun sydän roihuaa
Ja loppuun palaa”
Naispaholainen, Aki Sirkesalo
"Valheella vaatetettu"
Teema: Häpeä
Teoksessa ihminen on alaston ja häpeää itseään.
Peittääkseen alastomuutensa ihminen on ottanut käärmeen olkapäälleen. Käärme tuntuu epämukavalta, mikä näkyy jännittyneestä hartiasta. Mutta ihminen ajattelee, että on parempi verhota itsensä käärmeellä, kuin näyttää oma alastomuutensa. Huomaamatta käärme luikertelee ihmisen selän taakse ja sulautuu osaksi ihmisen persoonaa.
Käärme symbolisoi liiallista miellyttämisen halua tai vaihtoehtoisesti tarpeesta talloa muita ihmisiä. Ihminen joko hakee hyväksyntää muilta tai pyrkii tuomaan esiin muiden ihmisten huonouden hyväksyäkseen itsensä. Kumpikaan näistä tavoista ei johda häpeän poistumiseen.
Häpeä voi johtua omanarvon puuttumisen tunteesta. Tämän on voinut aiheuttaa lapsuudessa koettu hylätyksi tulemisen tunne. Lapsi ei ymmärrä, että omissa vanhemmissa olisi vikaa, vaan kääntää syyn itseensä. Lapsi saatetaan hyväksyä ehdollisesti, jolloin voi lapsi oppia, että miellyttämällä hänet hyväksytään. Tai lapsi oppii, että itseään korostamalla hän voi hyväksyä itsensä. Näin häpeä periytyy, jos vanhemmat eivät ole osanneet käsitellä omia häpeän tunteitaan.
Käärme kuvastaa negatiivisia käyttäytymismalleja, mitkä eivät ole syntyneet ihmisestä itsestään, vaan ne ovat tulleet ulkopuolelta osaksi ihmisen persoonaa. Käärmeestä pääsee eroon ymmärtämällä rakkauden tasapainon laki: “Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi”.
"Suljettu sydän"
Teema: Ylpeys
Teoksessa lihakset symbolisoivat omavoimaisuutta.
Ihmisen ympärillä kaikki on valkoista usvaa. Se näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa ihminen on eksyksissä. Ihminen tuntee olonsa epämukavaksi. Tämä johtuu kahleista. Kahleet avautuvat vain avaamalla oman sydämensä lukon. Lukkoon ei ole avainta, vaan ihmisen pitää itse avata se sisältä.
Kun ihminen on avannut sydämensä, hän tekee vielä päätöksen pudottaako kahleensa käsistään vai haluaako vielä takertua vanhaan itserakennettuun kuoreen.
Ihmisen on vaikea hyväksyä heikkouttaan, se vaikka mieluummin piilotetaan. Kasvatetaan kova kuori. Omavoimainen ihminen. Kestää mitä vain. Vai kestääkö?
Ihminen, joka ei ole kohdannut heikkouttaan ei ole hyväksynyt itseään. Ei ole voinut kasvattaa juuriaan, jotka pitävät hänet pystyssä. Todellinen vahvuus tulee siitä, kun kohtaa omat heikkoutensa. On vain ajan kysymys, milloin itse rakennettu kuori murtuu.
"Aika on istuttaa ja aika repiä maasta"
Teema: Aika
Teoksessa tiimalasin hiekka on loppumaisillaan.
Silti keskeltä hiekkakasaa alkaakin syntyä jotain uutta. Uutta syntyy keskeltä kuivuutta. Viimeisistä hiekanjyvistä muodostuu kurottuva käsi taimen yläpuolelle. Kaikelle on aikansa ja niin on myös sille, kun taimi otetaan juurineen irti maasta.
Aika on ainut pääoma, joka ihmisellä maan päällä on.
Koskaan ei tiedä koska se loppuu, mutta varmaa on, että koko ajan aika vähenee. Osaammeko käyttää ajan oikein?
Vuodet vierivät vauhdilla ohitse. Arjen täyttää kiire ja mielen murheet tulevasta. Osaammeko olla läsnä. Hyvä indikaattori on katsoa luontoon ja tarkastella pääseekö sisälle luonnon hmeellisyyteen kuin luonnon lapsi vai onko siinä välissä ikään kuin jotain eristävää. Aivan kuin olisi vieraantunut omasta syntyperästä ja kiire tukahduttanut läsnä olemisen mahdollisuuden.
”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.”
Saarn. 3: 1-8
"Getsemane"
Teema: Armo
"Kannat yön synkintä taakkaa, kylmään kiveen painat sä pään. Tähän jääkää ja valvokaa vielä eikä meistä ees oo siihenkään. Huulissa pisara juoman sinä hikoilet veren ja näät.
Sotajoukkojen kelmeät soihdut etujoukossa on käärmeen pää.
Kuljettaa Heidät puutarhaan
Getsemane sinun nimeäs kuiskaa, sinä rukoilet että se malja ei kohdallesi tuu.
Getsemane sinun kipusi muistaa, me vain uinumme kyynistä unta suojassa puun"
Getsemane, Jari Levy
"Elämän sointu"
Teema: Soli Deo Gloria
Kun ihminen korottaa
sen vähän mitä on
itseään suurempaan käyttöön,
löytyy elämälle
tasapaino ja tarkoitus.
Elämän värit
"Tie, totuus ja elämä"
Polulla kulkeva lapsi on pysähtynyt nähdessään perhosen. Perhonen on valkoinen ja näyttää viattomalta. Perhonen vie huomion pois lapsen etenemisestä kohti elämää. Kun perhonen lentää hiukan kauemmaksi, lähteekö lapsi seuraamaan perhosta harhautuen ja eksyen vähitellen keskelle metsää vai löytääkö hän oman tiensä?
Elämässä aluksi pieneltä ja viattomalta näyttävä tekijä saattaa johdattaa ihmisen eksyksiin keskelle olosuhteita, jotka eivät tunnu omilta.
Ihmisen sisällä on kutsu toteuttaa itseään juuri erityisellä tavalla, mutta arki voi täyttyä kaikella muulla, mikä estää löytämästä omia kasvojaan. Keskity löytämään omat kasvosi, oma tiesi.
"Lapsen usko"
Maalauksessa lapsi kävelee pienin askelin keskellä ulappaa kädet ristissä. Kaikki taakat, kuten ahneus,
suorittaminen, pinnallisuus, nautinto, häpeä ja ylpeys ovat riisuttu ja katse on kohti horisonttia.
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä mitä ei nähdä."
Hepr. 11:1
"Koettelemus"
Finlandia-hymni
"Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa"
Teema: Finlandia-hymni
Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppälöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sä että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sä sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa
"Yön uhka karkoitettu on jo pois"
Teema: Finlandia-hymni
Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppälöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sä että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sä sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa
"Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa"
Teema: Finlandia-hymni
Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppälöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sä että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sä sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa
"Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle, Sa että karkoitit orjuuden"
Teema: Finlandia-hymni
Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppälöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sa että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sä sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa
"On aamus alkanut, synnyinmaa"
Teema: Finlandia-hymni
Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppälöimä suurten muistojen
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
Sä että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sä sorron alle
On aamus alkanut, synnyinmaa